Ystävyyssuhteet muuttuu ja mutkistuu iän myötä. Jossain ala-asteella kaikki oli vielä niin yksinkertasta, kun välitunnilla pelattiin pelastuspiiloa ja viikonloppuisin oli pyjamabileitä. Varsinkin, jos sattui kasvamaan pikkukylien pikkukylässä, jossa lapsia ylipäänsä oli yhteensä parikymmentä parhaimmillaan. Oli vähän pakkokin porukan hitsautua yhteen, kun ei kertakaikkiaan ollut vaihtoehtoja :D. Eipä silti, osa parhaista muistoistani on tuolta ajalta, ja osan kanssa ollaan edelleen ystäviä, sellaisella lapsuudenystävä-tavalla (nähdään kerran-pari vuodessa, vaihdetaan kuulumisia ja muistellaan naureskellen menneitä, ei mitään vaivaantumista tai etääntymistä). Samoin yläaste-lukio -ajalta on pari ystävää, joihin tulee edelleen pidettyä yhteyttä.
Muutto uudelle paikkakunnalle, lukion loppuminen ja porukoiden hajaantuminen toi kuitenkin eteen sen, että oikeastaan ensimmäisen kerran elämässäni olin tilanteessa, että ystäviä piti lähteä tietoisesti hankkimaan jostain. Kolme tällaista aikuisiällä (18+) muodostettua ihmissuhdetta voinen laskea ystävikseni.

Anna on tuorein tuttavuus, naapuri ja ystävä. Me tutustuttiin viime kesänä koirankusetusreissuilla, kun kummallekin tuli koiranpentu hyvin samoihin aikoihin. Aluksi pennut leikki keskenään pihalla kun satuttiin samaan aikaan ulos, myöhemmin alettiin sopia treffejä, sit alettiin kahvitella toistemme tykönä jne, puhua muustakin kuin koirista. Meillä on sellainen enimmäkseen melko kevyt suhde, heitetään läppää kun rämmitään koirien kanssa metsässä, sellaista mukavaa ja paineetonta yhdessäoloa, samanlainen huumorintaju ja näkemykset monissa asioissa. Toisaalta puhutaan myös vakavammista asioista, ilman sellaista tunnetta että tässä nyt ollaan vakavia ja tehdään tunnustuksia.

Sitten on Jenni. Jennin kanssa ollaan tunnettu jostain vuodesta 2004? Tutustuttiin netissä, samalla palstalla pyöriessä. Jutellaan lähes yksinomaan netissä, ollaan itse asiassa nähty ihan muutamia kertoja näinä vuosina, mutta sitä ei ehkä uskoisi silloin kun ollaan yhdessä. Meitä yhdistää samankaltaiset perheongelmat, sarkastis-kyyninen elämänkatsomus, huumorintaju ja semi-ilkeämielinen taipumus puhua paskaa ihmisistä niiden "selän takana" :D. Jennin kanssa voi puhua mistä vaan, ja puhutaankin. Hoitokoirista, shoppailusta, pääsykokeista, samppanjasta ja mielenterveysongelmista saman keskustelun aikana. Eikä oo vielä tullut sellaista aihetta, mistä ei voitais puhua, tai sellaista tunnetta että olis sanonut liikaa/liian vähän.
Jenni on sellanen tyyppi, jonka puoleen mä käännyn, jos kaipaan rehellisyyttä enkä päänsilittelyjä. Jos jokin on menossa päin vittua, Jenni sanoo sen kyllä, eikä pelkää että mä suutun/loukkaannun tjsp. Toimii toki myös positiivisissa asioissa, valheellisia kehuja ei tipu. ;P

Kolmannen ystävyyssuhteen kuvaamiseen ei oikein sanat riitä, mutta ehkä yritän silti. Even ja mun ulkoiset maailmat eroaa toisistaan todella paljon; meillä on 7 vuotta ikäeroa ja melkein 300km välimatkaa, eikä me todennäköisesti ikinä oltais tutustuttu oikeassa elämässä, mutta sen sijaan törmättiin toisiimme samaisella palstalla, mistä Jenninkin bongasin. (Mun elämä pyörii huolestuttavasti sen palstan ympärillä, mutta screw that).
Siinä missä minä ja Eve ollaan ulkoisesti erilaisia, sisäisesti me ollaan käsittämättömällä tavalla toistemme kaltaisia. Kun me tiedostettiin toistemme olemassaolo, me lähennyttiin ja ystävystyttiin uskomatonta vauhtia. Meillä on niin paljon yhteistä, me ymmärretään toisiamme niin helposti ja me ollaan kerrottu toisillemme asioita, joista me ei puhuta muille. Me ollaan käyty yhdessä läpi aika uskomattomia juttuja jotka on hitsannut meidät yhteen niin kuin vain sellaiset asiat voi.
Jos mun pitäis nimetä yks mun elämäni käänteentekevä ihmissuhde, tämä olis vahva ehdokas. Mä olen kasvanut niin paljon tän tytön kypsyyden, ymmärtäväisyyden ja rakkauden ansiosta, että en oikein edes ymmärrä. Monesta asiasta saan olla kiitollinen, ja voin vain toivoo että tunne on molemminpuolinen. :)

Hmm.. tän entryn tarkoitus oli ehkä joku muukin, ku vakuutella itselleni että mulla edelleen on ystäviä ;Pmut se lensi ikkunasta ulos. Olkoon tämä tämmöinen syrjähyppy mun pyrkimyksestä yleisluontoisempaan höpinään.